Monet meistä nauttivat päivittäisen teekupillisensa miettimättä sen kummemmin, miten juoma päätyi kuppiimme. Teekulttuurin historiassa on kuitenkin yksi nimi, joka nousee ylitse muiden – ei välttämättä hyväntekijänä, vaan kenties historian tehokkaimpana teollisuusvakoojana. Hänen nimensä oli Robert Fortune.

1800-luvun puolivälissä Kiina hallitsi maailman teemarkkinoita rautaisella otteella. Tee oli Brittiläiselle imperiumille elintärkeä hyödyke, mutta sen hankkiminen oli kallista ja vaati valtavia määriä hopeaa.

Britanniassa haluttiin löytää tapa kasvattaa teetä imperiumin omilla alueilla ja vähentää riippuvuutta Kiinasta. Ratkaisu? Teen varastaminen suoraan Kiinan sydämestä. Vuonna 1848 Englannin Itä-Intian kauppakomppania palkkasi Fortunen toteuttamaan tämän historiallisen tehtävän.

Vaarallinen muodonmuutos

Robert Fortune ei ollut sotilas, vaan skotlantilainen kasvitieteilijä. Hänellä oli kuitenkin jotain, mitä muilla ei ollut: kokemusta Kiinasta jo vuosilta 1843–1846 ja perinteistä poikkeava annos pelottomuutta.

Koska ulkomaalaisten liikkumista Kiinan sisäosissa rajoitettiin ankarasti, Fortunen oli matkustettava salassa. Hän lähti Englannin Southamptonista 20. kesäkuuta 1848 ja saapui Hongkongiin saman vuoden elokuussa. Siellä hän ajoi otsansa paljaaksi, kiinnitti hiuksiinsa kiinalaisen palmikon (queue) ja pukeutui paikallisiin asuihin.

Fortune omaksui ylemmän säädyn oppineen eli mandariinin roolin. Hän väitti olevansa kotoisin kaukaisesta maakunnasta ”Suuren muurin takaa”. Tämä oli nerokas veto: se antoi uskottavan selityksen hänen oudolle aksentilleen (hän puhui ”pohjoisen virkakieltä”) sekä hänen muukalaismaisille, pitkille kasvonpiirteilleen. Arvostettuna virkamiehenä hän sai myös matkustaa vapaammin kuin tavallinen kansa.

Vihreä ja musta tee: suuri paljastus

Ennen Fortunen matkoja länsimaissa uskottiin yleisesti, että vihreä ja musta tee olivat kaksi täysin eri kasvilajia. Fortune oli yksi ensimmäisistä eurooppalaisista, joka pääsi todistamaan teetuotantoa läheltä sekä vihreän teen alueilla kuten Songluo (Sung-Lo) että Bohea-teestään tunnetuilla Wuyi-vuorilla.

Hän huomasi, että kyseessä oli sama kasvi, Camellia sinensis. Ero syntyi ainoastaan tavasta, jolla lehtiä käsiteltiin:

• Vihreä tee: Lehdet paahdettiin nopeasti hapettumisen estämiseksi.
• Musta tee: Lehtien annettiin hapettua ennen kuivausta.

Tämä havainto oli vallankumouksellinen ja välttämätön, jotta teenviljely voitiin aloittaa Intiassa menestyksekkäästi oikeilla menetelmillä.

Wardin kaapit – Matka Intiaan

Pelkkä siementen kerääminen ei riittänyt, sillä teepensaan siemenet menettävät itävyytensä nopeasti. Fortunen ensimmäinen yritys kuljettaa kasveja olikin täysi katastrofi.

Ratkaisuksi koitui Wardin kaappi (Wardian case), eräänlainen 1800-luvun pienoiskasvihuone. Näiden lasikaappien avulla Fortune onnistui lähettämään Intiaan noin 20 000 teekasvia sekä siemeniä. Vuoteen 1851 mennessä tehtävä oli suoritettu. Matkassa seurasi myös kiinalaisia teemestareita, joiden tehtävänä oli opettaa intialaisille teen valmistuksen salat.

Perintö ja seuraukset

Fortunen onnistuminen muutti maailman taloushistoriaa pysyvästi:

• Intian teeteollisuus syntyi: Assamista ja Darjeelingista tuli maailman johtavia teentuottajia.
• Kiinan teekaupan erityisasema alkoi vähitellen murtua, kun teetä ryhdyttiin tuottamaan laajasti Britannian hallitsemilla alueilla. Se oli osa paljon laajempaa 1800-luvun geopoliittista ja taloudellista murrosta.
• Teestä tuli edullista: Kun teetä alettiin viljellä Brittiläisen imperiumin sisällä, sen hinta laski ja se muuttui ylellisyystuotteesta jokapäiväiseksi kansanjuomaksi.

Vaikka Fortunen tekoa voidaan kutsua historian suurimmaksi teollisuusvarkaudeksi, ilman hänen seikkailujaan teekulttuurimme näyttäisi tänään hyvin erilaiselta. Seuraavan kerran, kun nautit kupillisen aromaattista teetä, muista miestä, joka riskeerasi henkensä ja matkusti ”Suuren muurin takaa” tuodakseen tämän nautinnon koko maailmalle.

Maista pala teehistoriaa

Robert Fortunen matkat eivät jääneet vain pölyisiin matkakertomuksiin. Niiden kaiku tuntuu yhä jokaisessa kupillisessa, jossa Kiinan teekasvin perintö kohtaa Intian vuoristoilman.

Darjeeling on tästä yksi kiehtovimmista esimerkeistä. Alueella alettiin 1800-luvulla kasvattaa teetä osana brittien yritystä murtaa riippuvuus Kiinasta, ja Darjeelingin viileillä rinteillä menestyi erityisesti kiinalaisperäinen Camellia sinensis var. sinensis. Monissa puutarhoissa kasvaa edelleen vanhoja China-kasvustoja sekä niistä jalostettuja klooneja ja hybridejä, jotka antavat Darjeelingille sen kuuluisan kukkaisen, raikkaan ja usein muskatellimaisen luonteen.

Jos haluat maistaa, miltä tämä historian pitkä varjo voi kupissa tuntua, tutustu Teekultin Darjeeling-valikoimaan: Darjeeling-teet